Tänä syksynä juhlitaan yhtä maamme vanhimmista virallisista työtehtävistä. Luotsaustyön virallisena perustamisasiakirjana pidetään Kaarle Xl:n 19.9.1696 antamaa luotsilaitosasetusta.
Asetus yhdisti eteläisen Suomen muun Ruotsin valtakunnan luotsilaitosorganisaatioon. Tällä haluttiin suojella Ruotsin suurvalta-asemaa Itämerellä. Luotsilaitosasetus sisälsi hallinnollisia määräyksiä ja luotsien velvollisuuksia.
Luotsien oli pysyttävä avovesikauden aikana asumapaikoillaan valmiina palvelemaan liikennettä. Kotosalla tuli aina olla niin paljon väkeä, että luotsi saatiin laivaan. Ellei näin ollut, olivat luotsia odottamassa raskaat vahingonkorvausvaatimukset, tai kruunun laivan karille ajaessa peräti hengenmeno. Valtiovalta piti heidät ankarassa kurissa. Ulkomaille karannut luotsi oli henkipatto, jonka kuka hyvänsä sai tappaa joutumatta siitä edesvastuuseen.
Nykypäivän luotsilla on hieman helpompaa. Hän työskentelee laivoja luotsaten viikon ja on seuraavan viikon vapaalla. Hän on työsuhteessa ja vapaa matkustamaan ulkomaille lomillaan. Suomen aluevedet ovat silti yhä maailman haastavimmat, rannikot ovat karikkoiset ja lähes kaikki satamat jäätyvät talvella.
Nykyluotsi toimii aluksen päällikön paikallisena neuvonantajana ja käyttää työssään hyväkseen uusinta teknologiaa. Luotsit ovat kokeneita merenkulun ammattilaisia, jotka tekevät tiimityötä luotsausyhtiön muun henkilöstön kanssa. Vanhoista ajoista jäljellä ovat enää narutikkaat eli leidarit, joita pitkin luotsi nousee luotsattavaan alukseen.
Luotsauspalvelun järjestämisestä vastaa suomalainen valtionyhtiö Finnpilot Pilotage Oy, jonka palveluksessa on yli 300 luotsauksen ammattilaista. Vuosittain luotsataan aluksia Suomen satamiin ja pois sieltä noin 25 000 kertaa, vuotuiset luotsausmatkat ovat yhteensä pituudeltaan yli 400 000 merimailia ja yhtiön liikevaihto on 37 milj. euroa.
Lisätiedot
Toimitusjohtaja, merikapteeni ja luotsi Matti Pajula, puh. +358 400449493
John Nurmisen säätiö julkaisee 10.10.2016 kirjan Miehet merellä – tarinoita luotsauksen historiasta.
