Kalusto, Luotsivene 24.3.2024

Luotsikutterin elinkaaripidennys: vaativa, mutta palkitseva projekti

Pietro Ryynänen ja Kai Lavikka

Finnpilot kohdistaa suurimmat kalustoinvestointinsa uusien, aiempaa ympäristöystävällisempien nopeiden veneiden rakentamiseen. Tällä hetkellä rakennetaan nk. välikauden veneitä ja seuraavaksi suunnittelupöydälle tulee selvästi nykyistä vähäpäästöisempi, iso nopea venetyyppi. Talvella ja huonoissa sääolosuhteissa käytössä olevien luotsikuttereiden osalta fokus on elinkaaripidennyksissä. Olemassa olevien runkojen ja voimalinjojen jäljellä oleva tekninen käyttöikä halutaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Yli 20 vuotta käytössä olleiden ”superkuttereiden” elinkaaripidennysprojektien onnistuminen on keskeistä luotsauksen talvikauden toimintavarmuudelle. Uusimispäätökset perustuvat veneiden käyttäjien ja kalustopäällikön vahvaan yhteistyöhön.

– Jokaisen valvontaprojektin myötä ollaan näissä hommissa entistä parempia.
Näillä sanoilla Kotkan luotsiaseman vastaava kutterinhoitaja Pietro Ryynänen evästää hankolaisia kollegojaan Ralf Holmströmiä ja Peter Sundströmiä Kewatecin kokoushuoneessa Tolkkisten telakalla. Pietro on toiminut valvojana loppusuoralla olevassa telakointiprojektissa, jossa kutteri L133 on päivityskorjauksen myötä uudistettu 2020-luvulle. Ralf ja Peter puolestaan ovat aloittelemassa vastaavaa valvontaa Hangon luotsikutteri L129:n osalta, ja ovat saapuneet Kewatecille oppimaan L133:n kanssa saaduista kokemuksista.

Finnpilotin toimesta toteutettu systemaattinen telakointivalvonta on melko uusi tapa toimia. Ensimmäiset kokemukset ovat olleet rohkaisevia:
– Uusi työskentelytapa vie toki aikaa kutterinhoitajiemme muilta töiltä ja muutama vuosi varmasti vierähtää, ennen kuin prosessi on loppuun asti hiottu. Ensimmäiset projektit ovat kuitenkin osoittaneet, että omien asiantuntijoidemme osaaminen on korvaamattoman arvokasta telakointiprojektien läpiviennissä, toteaa Finnpilotin kalustopäällikkö Kai Lavikka.

Tarjousvaihe vaatii tarkkuutta

Luotsikutteri L133:n päivitysprojekti aloitettiin tammikuussa 2023 kilpailutuksen valmistelulla. Tuolloin ei vielä edes tiedetty, mikä telakka päivityksen suorittaa. Finnpilotin kuljetusjohtaja Aki Marjasvaara oli tiiviisti mukana tarjouspyyntövaiheessa:
– Tarjouspyynnössä pyritään siihen, että tulkinnanvaraa ei juuri ole, ja tarjouspyyntöpohja luotiinkin kalustonhallintajärjestelmä Podioon koostettujen tietojen pohjalta mahdollisimman yksityiskohtaiseksi ja ymmärrettäväksi. Tarjouspyynnössä listaamme projektin perustiedot, kuten aikataulut sekä hankinnan kohteen tiedot ja vaatimukset. Pyyntöön listataan yksityiskohtia muun muassa rakenteiden vaatimuksista, koeajoista, melutasosta, referenssilaitteista ja niin edelleen, kertoo Marjasvaara.

Pietro Ryynänen ja projekti

– Komponenttien oikea-aikaisen saatavuuden varmistaaksemme emme ole viime vuosina voineet odottaa telakan tekevän kaikkia tilauksia vasta projektin alettua. Komponenttitilauksissa luotsiasemien yhteistyössä kalustopäällikön kanssa tekemä työ on erittäin tärkeää. Kun tilaukset tehdään huoltotilauksina, pystymme jatkossa vastaavissa projekteissa näkemään, mistä mitäkin on tilattu. Tämä tieto auttaa meitä suuresti valmistautuessamme seuraaviin projekteihin, Marjasvaara jatkaa.
– Itselleni tämä toimintatapa on tuttu laivojen telakoinnista. Käytännössä laiva viedään yleensä telakalle komponenttikontin kanssa, täydentää kalustopäällikkö Lavikka.
– Telakointiprojektina L133:n telakointi oli Kewatecille mittava ja valmisteltavaa oli lyhyessä ajassa paljon. Tarjouksen laskenta ja tarjouksen tekeminen on aina haastavaa. Yksityiskohtainen tarjouspyyntö helpottaa tarjouksen tekemistä, kertoo Kewatecin huoltopäällikkö Jani Ahlberg.

 

Tarkkaan suunnitelluissa projekteissakin voi tulla yllätyksiä

L133 nostettiin ylös heinäkuun 2023 lopussa. Seuraavien neljän kuukauden aikana vene käytännössä purettiin osiin ja rakennettiin uudelleen. Hytti irrotettiin rungosta ja vene oli pitkään kahtena kappaleena Kewatecin hallissa.
Telakointiprojektit etenevät tarkkaan valmistellun projektisuunnitelman mukaan.
– Tarjouksen mukana toimitetaan aina projektisuunnitelma aikatauluineen. Kyseessä on elävä dokumentti, jota seurataan projektin varrella viikoittain. Projektin edetessä töiden tarkka listaaminen on seurannan kannalta tärkeää, korostaa Kewatecin Ahlberg.

Ruostevaurioita hytin alla

– Täytämme telakalla viikko kerrallaan telakkaraporttia, jossa kirjataan kaikki työvaiheet valokuvien kera. Näin työn etenemistä on helppo seurata niin reaaliajassa kuin jälkikäteenkin. Kaikkien töiden laajuutta ei tarjousta tehtäessä pysty välttämättä arvioimaan. Esimerkiksi rungon kunnosta voidaan joitain arvioita tehdä vasta hiekkapuhalluksen jälkeen. Tällaiset työt eritellään tarjoukseen. Vastaavasti jos elinkaaripidennysprojektin kuluessa selviää, että jollekin suunnitellulle työlle ei ole tarvetta, niin sitä ei tietenkään tehdä, Ahlberg jatkaa.
– Projektivalvoja toimii mahdollisten alkuperäisen tarjouksen päälle tulevien ylimääräisten töiden hyväksyjänä. Mahdolliset lisätyöt näkyvät vahvasti projektin lopullisissa kustannuksissa: niitä ei ole kilpailutettu ja lisäksi koko projektin aikataulu voi kärsiä lisätöiden takia. Kewatecin kanssa meillä on ollut hyvää keskustelua ja yhteinen ymmärrys lisätöiden laajuudesta ja laskutuksesta. Tarjouspyyntövaihe ja huolellisuus spesifikaatioiden kanssa on kuitenkin erittäin tärkeää, sanoo kalustopäällikkö Lavikka.
– Ja silti, kaikkea ei aina pysty tarjouspyyntövaiheessa huomioimaan. Lisätöitä tulee aina, mutta niiden kustannusvaikutuksia voidaan huolellisella suunnittelulla pienentää, Lavikka täydentää.
– Valvonnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on kustannusten kurissapitäminen, joten vaihtoehtojen selvittämiseen menee aikaa. Aiemmin on saatettu tottua siihen, että osia on saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. Näin ei välttämättä tässä maailmantilanteessa enää ole. Tilausten toimituksessa voi mennä useita viikkoja. Yllätyksiinkin on hyvä varautua, L133:n telakointia valvonut Pietro Ryynänen korostaa.

 

Keulapuskurin suunnittelua

Kattava uudistus sisältä ja ulkoa

L133:sen runko todettiin telakointiprojektin alkaessa ikäisekseen hyväkuntoiseksi ja veneen runkotyöt jäivät kohtuullisen pieniksi. Esimerkkejä rungolle toteutetuista töistä ovat keulan jäykisteiden halkeamien korjaus, keulakumin muutos, uudet ohjaamokannakkeet, kaidemuutokset ja MOB (Man Overboard) -korin asennus. Ohjaamon alta löytynyt uusimista vaatinut kansilevy vaihdettiin samalla, kun kansi avattiin muutenkin meriaggregaatin vaihtoa varten.

MOB-koria ei voitu kiinnittää jäänmurron vuoksi peräpeiliin, joten se oli nivellettävä kannelta alas mereen. Korsteenin päällä olevalla kamerajärjestelmällä pystytään muun muassa valvomaan MOB-korin toimintaa. MOB-korin konseptin kehittäminen jatkuu seuraavassa elinkaaripidennysprojektissa. Järjestyksessään nyt tehty toteutus oli vasta toinen vastaavanlainen MOB-korin asennus.

Myös veneen lämmitystä uusittiin:
– Luotsikutteri L133:ssa oli aiemmin vain pääkoneesta otettu lämmitysohjaus. Nyt veneeseen on tehty toimiva vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä. Tulevaisuuteenkin on varauduttu, kun mahdollisia luotsitasoja varten jätettiin myös pari linjaa varalle, kertoo Pietro Ryynänen.

Hytin purkamista

L133:n elinkaaripidennyksessä merkittäviä uudistuksia tehtiin veneen hyttiin. Hytin sisustusmateriaalit on valittu tarkkaan ja veneeseen on asennettu muun muassa pöydän sisälle kätketty, helposti huollettava ilmastointilaite. Jotain vanhaakin on säilytetty, sillä vaikka sohvarunko uusittiin, voitiin sen päällysteet uusiokäyttää.

Melutason saaminen alas oli yksi uudistuksen tavoitteista ja näyttää siltä, että siinä on onnistuttu. Telakka mittasi alkutason ja referenssinä käytettiin aiempien veneprojektien melutasoja. Veneen sisustus on suunniteltu niin, että melutaso olisi mahdollisimman alhainen. Verhoilussa on käytetty sertifioituja materiaaleja: muun muassa katossa on melua poistava rakenne.

– Alkuvaiheen suunnittelussa haastavaa on se, kun pallilla tai laatikon päällä istuen pitäisi tyhjäksi riisutussa hytissä päättää, miten mikäkin asia hyttiin ja ohjaamoon sijoittuu. Miten penkit sijoitetaan, missä on mikäkin vipu ja nappula? Toki siinä pohtiessa miettii miten hienoa olisi, että homma menisi kerralla oikein, sanoo Pietro Ryynänen.

– ”Pulpetin” konsepti elää ja myös tarkentuu jatkuvasti. Myös tässä opitaan koko ajan uutta ja tehdään parannuksia. Saimme onneksi Kemistä kuvia heidän ratkaisuistaan ja pystyimme käyttämään niitä L133:n suunnittelussa. L133 puolestaan toimii nyt esimerkkinä seuraavalle uudistusprojektille. Muutokset ovat aiempaa pienempiä, joten ohjaamon standardiympäristö on onneksi saatu kehitettyä jo pitkälle.
– Rohkaisen kaikkia käyttäjiä osallistumaan aktiivisesti suunnitteluun, sillä käyttäjät ovat tässä parhaita asiantuntijoita. Oikea aika vaikuttaa on veneen ollessa telakalla, sillä ajoon palatessa on jo liian myöhäistä. Olisi ehdottoman tärkeää, että me käyttäjät olisimme mahdollisimman laajalla rintamalla kertomassa näkemyksiämme telakointivaiheessa, muistuttaa Ryynänen.

Hytin uudelleen eristämistä

Tiedon kertymisen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa

Elinkaaripidennysten erityishaasteista Pietro Ryynänen mainitsee vuosien aikana kertyneen dokumentaation puutteen:
– Jos ja kun tämän ikäiseen kalustoon on muutoksia elinkaaren alkuvaiheessa tehty, niin he, jotka asiasta jotain tietävät, ovat jo ajat sitten jääneet eläkkeelle tai vaihtaneet työpaikkaa. Merkinnät ovat puutteellisia tai merkintöjä on saattanut olla myös esimerkiksi paperisissa ajopäiväkirjoissa, jotka ovat vuosien saatossa hävinneet, toteaa Pietro.

– Nykyisin meillä onneksi on toimiva kalustonhallintajärjestelmä, Podio. Vastaavien kutterinhoitajat tukevat muuta henkilöstöä Podion kirjauksissa, jotta kaikki asiat tulevat varmasti merkittyä ja sitä kautta yhteiseen tietoon, Ryynänen summaa.

Vastuullisuusnäkökulmien tarkastelua ja ympäristön huomiointia

Finnpilotin veneiden elinkaaripidennysprojektien tarjouspyynnön mukana toimitetaan vastuullisuusliite, joka ohjaa Finnpilotin hankintojen vastuullisuutta. Uusien veneiden osalta tavoitteita on muun muassa polttoainetehokkuuden parantamisessa. Elinkaariprojektien yhteydessä keskustellaan esimerkiksi kierrätysmetallien käytöstä: kierrätysalumiinia käyttämällä päästöjä pystytään laskemaan merkittävästi. Kierrätettyä metallia projekteissa on käytetty toistaiseksi varsin vähän, mutta sen käyttöä pyritään jatkuvasti lisäämään.
– Kierrätysmetallien osalta valmistaudumme Kewatecilla vuoden 2025 EU-direktiivin voimaantuloon ja keskustelemme paraikaa alihankkijoidemme kanssa uusista mahdollisuuksista tällä saralla, kertoo Jani Ahlberg.

Kewatec on ollut omalla panoksellaan mukana kehittämässä biosidivapaan maalin käyttöä Finnpilotin veneissä. Myrkyttömillä maaleilla pyritään pienentämään veneiden ajon vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen sekä varmistamaan Itämeren hyvinvointi. Lue juttu maalitesteistä >>

Rungon maalaus valmistuu

Projektin jälkeiset opit

Nyt kun L133 on päässyt entistä ehompana takaisin merelle, niin on hyvä hetki vetää yhteen kokemuksia projektista. Pietro, mikä tuntuma?

– Hyvä, ellei erinomainen. Alun alkaenhan hyppäsin tähän projektiin mukaan tilanteessa, jossa jalka oli paketissa ja liikkuminen rajallista. Telakointivalvontaprojektista löysin itselleni tuohon hetkeen sopivan haasteen.
– Puhelimet soivat paljon projektin aikana ja telakalla tuli käytyä viikoittain, joskus pari-kolmekin kertaa. Tekemisen puutetta ei siis ole ollut ja kiittää pitää omaa esihenkilöäni, luotsivanhin Hannu Lukkaria siitä, että aikaa projektille on aina tarvittaessa järjestynyt. Kaikesta työmäärästä huolimatta lähtisin vastaavaan heti uudestaan – ei tästä oikeastaan jäänyt kuin pelkkiä positiivisia kokemuksia. Toisella kierroksella homma olisi varmasti myös helpompaa, sillä monta karikkoa tulisi vältettyä tästä projektista saadun kokemuksen myötä.

Entä olisiko Pietrolla hyviä neuvoja vastaavien projektien seuraaville valvojille?
– Varatkaa aikaa. Työt ovat telakan vastuulla, mutta meidän vastuullamme on valvoa työtä. Aina ennen seuraavaan työvaiheeseen etenemistä tulee tarkastaa edellisen lopputulos eli se, vastaako tehty työ asettamiamme vaatimuksia. Alkusyyni on tärkeä: on tehtävä monipuolisesti huomioita, kirjoitettava muistiinpanoja ja otettava paljon kuvia. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Tekemisiä on sitten helppo ruksia tuosta listasta pois. Pyörää ei myöskään kannata keksiä uudelleen: jos aiemmista projekteista on kopioitavissa oppeja, ne kannattaa kopioida. Pääsette ehdottomasti helpommalla näin.

– Telakointivalvontavastuu on iso ja olisi helpompaa, jos sitä saataisiin kussakin projektissa jaettua useammalle henkilölle. Kannattaa siis jutella kollegojen kanssa tilaisuuden tarjoutuessa ja miettiä sopivia komboja. Vaikka näihin aikaa meneekin, niin pelätä ei kannata. Projektit myös antavat tekijöilleen paljon, rohkaisee kalustopäällikkö Lavikka.

Hangon Ralf Holmström ja Peter Sundström, kalustopäällikkö Kai Lavikka ja Kotkan Pietro Ryynänen L133 kannella

Telakoinnin jälkeen on tärkeää, että mahdolliset viat saadaan pikaisesti esille takuuajojen puitteissa. L133 jatkaakin Tolkkisten telakalta Orrengrundiin, jossa vene pyritään pitämään mahdollisimman tiiviisti liikenteessä.

– Niin kalustomme kuin kutterinhoitajammekin kiertävät nykyään entistä ketterämmin asemalta toiselle, asemien tarpeiden mukaan, kertoo Aki Marjasvaara.
– Tästä toki seuraa se, että telakointivalvonnassa ei voi ajatella suunnittelevansa pelkästään ”omaa venettään”, koska vene saattaakin päätyä jossain vaiheessa toiselle asemalle. Hyväkuntoisia veneitä on tietenkin mukavampi vaihtaa. Etsimme koko ajan Finnpilotin yhteisiä tapoja toimia ja yritämme kopioida parhaat ominaisuudet mahdollisimman moneen veneeseen, Marjasvaara muistuttaa.

Hangon vastaavat kutterinhoitajat Ralf Holmström ja Peter Sundström jatkavat seuraavaksi L129:n elinkaaripidennyksen parissa. Millaisia odotuksia projektia valvovilla vastaavilla kutterinhoitajilla on tulevalle projektille?
– Kiinnostavaa lähteä mukaan. Kokemuksia on niistäkin hetkistä, kun telakalle on mennyt veneen mukana käsin kirjoitettu ruutupaperi, niin sanottu ”telakkalista”. Kun sitten mentiin hakemaan venettä, niin mitään ei oltukaan tehty. Kysyttiin, että katsoitteko listaa ja vastaus oli hämmentynyt: ”Mikä lista?” Noista ajoista on tultu pitkälle, kiittelee Ralf Holmström.
– L129 on rakennettu vuonna 1996. Veneessä tullaan vaihtamaan katsastusvaatimuksen vuoksi pohjaplootua, kulunutta ja syöpynyttä peltiä. Veneessä on toisaalta esim. hytin pohjatyöt jo tehty suurelta osin ja uudistamisprojekti on hieman aiempia suppeampi. Yhtäläisyyksiä L133:n ja L129:n välillä on varmasti paljon, vaikka projektit eivät olekaan sisaria keskenään. Työskentelytapana L133:sen projektiin tutustuminen ja siitä oppiminen on ollut erinomainen, summaavat hankolaiset.

 

Ennen

 

Telakalla

 

Jälkeen

Lisää luettavaa