Luotsiveneitämme kehitetään jatkuvasti turvallisemmiksi ja ympäristöystävällisemmiksi. Myös työergonomiaan kiinnitetään paljon huomiota. Kaluston käyttäjillä on kehittämistyössä keskeinen rooli.
Vuonna 2022 otimme käyttöön uuden välikauden veneen, luotsivene L248:n. Alumiinirunkoisen aluksen toimitti Marine Alutech. Jäävahvistusten, rungon suojaaman potkurin ja aiempaa kestävämmän peräsimen ansiosta tällä nopeakulkuisella veneellä pystytään ajamaan myös jäissä. Kansirakenteet liukkaudenestoineen on suunniteltu samaan tapaan kuin perinteisessäkin talviveneessä, luotsikutterissa.
Finnpilotin kuljetusjohtaja Aki Marjasvaara luonnehtii L248-konseptiuudistusta hienoksi onnistumiseksi.
”Saimme aikaan meriominaisuuksiltaan erinomaisen, polttoainetaloudellisen ja itseoikaisevan aluksen, jonka merenkulkuominaisuudet ovat saaneet paljon kiitoksia käyttäjiltä.”
Sarjan seuraavat veneet, L249 ja L250, valmistuvat tänä vuonna. Meillä on tilausoptio vielä kolmeen lisäveneeseen.
Esimerkiksi Emäsalossa uusi välikauden vene tulee vähentämään 20 solmun nopeudella polttoaineenkulutusta 2,6 litraa merimaililla, mutta kulkee silti 4 solmua nopeammin kuin nyt käytössä oleva vene. Samalla yhtiömme hiilidioksidipäästöistä leikkautuu noin 70 tonnia, joka on n. 1,12 prosenttia vuoden 2021 kokonaispäästöistä.
Viime vuonna saimme päätökseen myös toisen mittavan kaluston kehittämisprojektin, Kemin kutteri L135:n elinkaaren pidennyksen. Aluksen potkurilinja, koneet ja vaihteisto käytiin perusteellisesti läpi. Lisäksi veneeseen tehtiin uudet ohjaamon sisäosat ja asennettiin uusi navigointilaitteisto sekä hydraulinen MOB-pelastuskori. Kutterin teknistä käyttöikää saatiin jatkettua peräti 20 vuotta. Yhtä kattavaa elinkaaren pidennystä emme ole koskaan aiemmin toteuttaneet.
Vanhan veneen uudistaminen osoittautui melkeinpä vaikeammaksi kuin kokonaan uuden suunnittelu ja rakentaminen.
”Luotsiveneessä on tuhansia komponentteja ja kymmeniä järjestelmiä, joiden tulee toimia saumattomana kokonaisuutena. Se on erityisen haastava tavoite silloin kun yhdistetään vanhaa ja uutta”, Marjasvaara kuvailee.
Tänä vuonna uudistamisvuorossa on 23-vuotias Kotkan kutteri L133. Pilottiprojektista on otettu opiksi, kalustopäällikkö Kai Lavikka toteaa.
”Erittelemme vieläkin tarkemmin, mitä haluamme veneelle telakalla tehtävän. Mietimme, onko jotakin tarpeen tehdä eri tavalla kuin Kemin kutterin kohdalla – tai teimmekö viimeksi jotain liiankin syvällisesti. Parantamistavoite ei koske ainoastaan lopputulosta, vaan koko prosessia.”
Aluskalustomme koostuu 30 teräsrunkoisesta luotsikutterista ja 25 alumiinirunkoisesta nopeasta luotsiveneestä. Uudet välikauden veneet kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Kaikilla veneillä on sama käyttötarkoitus: kuljettaa luotsi ulos merelle, missä tämä nousee laivan komentosillalle avustaakseen sen turvallisesti satamaan – ja saattaakseen laivan taas satamasta väylän päähän, missä luotsivene ottaa luotsin kyytiinsä.
Pieniä jäänmurtajia vastaavien, 40-45 senttimetrin paksuisessa kiintojäässä kulkevien kutterien käyttö painottuu talvikauteen, nopeiden veneiden vilkkaaseen avovesikauteen. Nopeilla luotsiveneillä pystytään liikkumaan noin 26 solmun nopeudella, kun kuttereiden maksiminopeus jää 10 solmuun.
Kuttereidemme keski-ikä on tällä hetkellä keskimäärin 19 vuotta, nopeiden luotsiveneiden 13,2.
Perämerellä luotsien kuljettamiseen tarvitaan talvisin myös hydrokoptereita jäiden ja jäävallien käydessä niin vahvoiksi, ettei luotsiasemille vieviä väyliä pystytä pitämään auki kutterien voimin. Silloin luotsi kiidätetään laivan luo kopterilla. Yhteensä 11 hydrokopteristamme aktiivikäytössä on puolisen tusinaa. Olemme suunnittelemassa kopterikalustomme päivittämistä teknisesti varmemmaksi uushankinnoin. Ensimmäisen uuden kopterin pitäisi olla käytössä vuoteen 2025 mennessä.
Veneiden turvallisuus ja toimivuus varmistetaan huolto-ohjelman mukaisilla huoltotoimilla ja ulkopuolisen tahon tekemillä katsastuksilla. Jokainen vene katsastetaan läpikotaisin viiden vuoden välein. Alus nostetaan telakalla ylös vedestä, pohjalevyjen paksuus mitataan ja veneen runko tarkastetaan. Samassa yhteydessä tehdään kaikki vedenalaisten osien huoltotyöt sekä sellaiset huollot ja muutostyöt, jotka on helpompi suorittaa telakalla kuin laiturissa. Viime vuonna telakalla kävi 12 luotsikutteria, yli kolmannes kutterikalustosta.
Välikatsastus tehdään 5-vuotisen katsastussyklin puolivälissä. Silloin tarkistetaan esimerkiksi palo- ja pelastusvälineistön kunto sekä radiolaitteiden toiminta. Välikatsastuksen yhteydessä kuiville nostetaan vain Perämerellä käytettävät kutterit, jääolosuhteista johtuen.
Luotsiveneillä ajetaan ympäri vuoden ja vuorokauden lähes säässä kuin säässä. Kun luotsia ollaan jättämässä laivalle tai ottamassa laivalta veneeseen, liikutaan lähellä laivaa.
”Kaluston toimivuus on todella kriittistä. Kunnossapidon lähtökohtana on, että kaluston pitää olla käyttövarmaa ja luotettavaa kaikissa tilanteissa”, Marjasvaara kiteyttää.
Samalla on huolehdittava siitä, että raha käytetään vain aidosti tarpeellisiin projekteihin, sillä erikoisveneiden kunnossapito- ja muutostyöt maksavat paljon.
Jatkuvan kunnossapidon merkitys korostuu kaluston ikääntyessä. Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat heikentäneet huomattavasti varaosien ja komponenttien saatavuutta.
”Sellaisten osien toimitukset, jotka ennen saimme päivissä tai viikoissa, voivat nyt viedä kuukausia tai jopa yli vuoden. Joudumme miettimään, voimmeko vaihtoehtoisesti käyttää jotain toista komponenttia tai järjestelmää. Tilanne on hyvin turhauttava.”
Vähien osien hamstraus pahentaa toimitusketjun häiriöitä entisestään. Tämän päälle hinnatkin ovat nousseet inflaation riivaamilla markkinoilla.
Veneiden turvallisuutta parannetaan jatkuvana työnä. Tyypillisesti kehitämme uuden ratkaisun ensin yhteen alukseen. Kun ratkaisun toimivuus on testattu, alamme monistaa sitä muihinkin veneisiin.
Kiinnitämme paljon huomiota työergonomiaan ja hyvään työympäristöön. Jotta ihmisen fysiikka kestää kymmeniä vuosia iskutusta pomppuisella merellä, iskunvaimennuksen pitää olla kunnossa.
Isot kehitysloikat kaluston vähäpäästöisyydessä, energiatehokkuudessa ja hiilineutraaliudessa saavutetaan uuden kaluston hankinnalla ja uusiutuvan polttoaineen käytöllä.
Turvallisuuden ohella ilmasto- ja biodiversiteettivaikutukset painavat yhä enemmän suunnittelussa ja hankintapäätöksissä. Jokaisen kalustoinvestoinnin on edistettävä tavoitetta hiilijalanjälkemme puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä.
”Teemme läheistä yhteistyötä konevalmistajien kanssa nähdäksemme, mihin suuntaan olemme menossa tekniikan osalta. Vaihtoehtoisia etenemissuuntia on useita, eikä kukaan oikein tällä hetkellä tiedä, minkä valitsee”, Lavikka puntaroi.
Täysin sähköllä kulkevaa luotsivenettä – varsinkaan nopeaa sellaista – tuskin nähdään Suomen vesillä vähään aikaan. Pidemmillä reittiväleillä virta ei nykyteknologialla riittäisi, ja akun tuoma tuhansien kilojen lisäpaino olisi veneessä ongelma toisella tavalla kuin sähköautossa. Sen sijaan meitä kiinnostavia hybridiratkaisuja markkinoilla jo on.
Finnpilotissa kaluston kehittämispäätöksiä tehdään käyttäjiä kuunnellen ja aktiivista vuoropuhelua käyden. Esimerkiksi uuden välikauden veneen suunnittelussa ja rakennuttamisessa luotsikutterinhoitajat, luotsiveneiden kuljettajat, olivat vahvasti mukana.
”Vain käyttäjät osaavat määrittää käyttöympäristön lopulliset vaatimukset. Siksi on tärkeää, että he ovat ohjaamassa ratkaisuja. Johto sitten miettii ja ohjaa keskustelua siihen, mikä ratkaisuvaihtoehdoista olisi kokonaisturvallisin ja -taloudellisin, varmin ja paras laajassa käytössä”, kuljetusjohtaja Marjasvaara kuvailee yhteispeliä.
Kalustopäällikkö Lavikka mainitsee tärkeänä kommunikointikanavana huoltojärjestelmän, IT-pohjaisen kalustotyötilan, johon käyttäjät kirjaavat kaikki veneisiin tulleet viat.
”Katson joka aamu, onko työtilaan tullut uusia kirjauksia. Jos kyseessä on sellainen vika, että sen esiintyvyys pitää tutkia koko venesarjassa, aloitamme keskustelun ratkaisun löytämiseksi. Mikäli tietystä venemallista löytyy tyyppivika, emme jätä asiaa siihen, että korjaisimme vian vain yhdessä veneessä, vaan käymme koko sarjan läpi.”
Tiedot veneiden polttoaineenkulutuksista ja ajoprofiileista kirjautuvat puolestaan IoT-järjestelmään. Data on kaikkien käyttäjien nähtävillä.
Teksti: Pekka Karppinen
